Näytetään tekstit, joissa on tunniste konserttiarvostelut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste konserttiarvostelut. Näytä kaikki tekstit

lauantai 1. syyskuuta 2012

Born This Way Ball konserttiarvostelu Helsingin Sanomissa

Gaga maksoi potut pottuina 
 

Popin uusi supertähti leikittelee Madonnan tavoin uskonnon, seksin ja väkivallan kuvastolla.

Julkaistu: 29.8.2012  lehdessä osastolla Kulttuuri
 

Lady Gaga kuvattiin viime viikolla Tallinnassa. Konserttia ei saanut kuvata, joten kuva on otettu vieressä olevasta rakennuksesta. Kuva: KARLI SAUL SCANPIX


Lady Gaga on esikuvansa ja nykyisen kilpailijansa Madonnan tavoin fiksoitunut korviaan myöten uskonnollisen symboliikan, seksuaalisen kuvaston ja väkivallan ilmenemismuotojen erilaisiin yhdistelmiin.
Heti Gagan kolmannen Suomen-konsertin toisessa kohtauksessa simuloitiin seksiä, jonka jälkeen Gaga ampui aktin toisen osapuolen. Tämän jälkeen hän siirtyi synnyttämään uutta elämää jättimäisestä, puhallettavasta naisen alavartalosta, johon heijastuivat hetkeksi kasvot, jotka näyttivät aivan Madonnalta.
Lady Gaga maksoi ”isosiskon” kaksi viikkoa sitten olympiastadionilla nähdessä show’ssa syytämät Gaga-pilkat takaisin korkojen kera.

Popin kuningattaren ja ensimmäisen perintöprinsessan suurimmat erot puolestaan korostuivat show’n musiikillisessa annissa sekä Gagan entistäkin tiiviimmässä vuorovaikutussuhteessa faneihin.
Kyvykkäänä tulkitsijana Gaga ei tukeutunut taustanauhoihin, vaan lauloi livenä suurimman osan kappaleista. Hän myös säesti sähköpianolla itseään soolonumerossa, joka tarjosi esimakua tulevalta The Artpop -albumilta: simppelin melodian varaan rakennettu Princess Die ei ollut ylienergistä tanssipoppia, vaan kaunis balladi.

Toisin kuin useimmat supertähdet, Lady Gaga laskeutui show’ssaan useaan otteeseen ”yleisönsä tasolle”. Hän esimerkiksi istahti lavan reunalle ja otti vastaan fanien eturivistä heittämää tavaraa.
Syliinsä lentäneestä lompakosta hän nappasi luottokortin, sujautti sen biker-liiviensä taskuun ja totesi lähtevänsä shoppailemaan, purskahtaakseen hetkeä myöhemmin meikit valuen hysteeriseen huutoon: ”en minä teidän rahojanne tarvitse, haluan vain sielunne ja rakkautenne!”
Oltiin roolimallin ja brändinrakennuksen ytimessä: mene yleisösi luokse, älä korota itseäsi tunnistamattomaksi.

Muotifriikeille show tarjosi sellaisen lastin silmäkarkkia, että sulateltavaa riittäisi vaikka show olisi esitetty mykkänä. Gagalla olisi halutessaan mahdollisuus ponkaista yhden konsertin aikana vaikka parinkin paikallisen suunnittelijan ura lentoon pelkästään vilahtamalla näiden vaatteissa, mutta tiettävästi Born This Way -kiertueella tähden päällä on nähty lähinnä Giorgio Armanin luomuksia.
Nämä olivatkin mielikuvituksellisuudessaan aivan omaa luokkaansa: Bloody Mary -kappaleen aikana Gaga näytti avaruudesta tipahtaneelta, haute coutureen kätkeytyneeltä mutantilta, Government Hookerissa jättimäiseltä hyönteiseltä.

Olisi kiinnostavaa nähdä, kuinka Stefani Germanotta pärjäisi konserttiolosuhteissa ilman ylenpalttisesti annosteltua seksuaalista provosointia. Ajautuisiko tuote nimeltä Lady Gaga identiteettikriisiin?
Todennäköisesti ei, sillä pelkästään musiikillisissa lahjoissa ja näyttelijänkyvyissä Gagalla löytyy vaikka muille jakaa. Koska hän on kohta vetänyt parin vuoden välein kaksi maailmankiertuetta pohjimmiltaan samanhenkisellä kuvastolla ja suuruudenhulluudella, kysymys kuuluu: mitä seuraavaksi?
Kolmas yhtä pompöösi ja alleviivaavan provokatorinen maailmankiertue olisi itsensä toistamista ja alkaisi hapertaa Gaga-mielikuvitushahmon tehoa ja tenhoa.

Hehkuvien ristien keskellä Electric Chapel -kappaleen aikana bändin kanssa esitetty rokkituokio osoitti, että Gagalle voisi olla luontevaa tehdä rockbändi-kiertue. Hänen tapauksessaan se ei olisi vanhoillista vaan yllättävää, ja kaikkien rooli- ja lavasteleikkien jälkeen myös aidosti rohkea veto. Mutta ennen kaikkea se olisi jotain, mihin Madonna tuskin koskaan rohkenisi.

torstai 4. marraskuuta 2010

The Monster Ball konserttiarvostelu Helsingin Sanomissa

Supertähti esiintyi myös meikit poskilla

Julkaistu: 15.10.2010 lehdessä osastolla Kulttuuri





Mikko Aaltonen
Lady Gagan show oli sekoitus popkonserttia, gay-henkistä kabareeta,
 musiikkiteatteria ja stand-upia.
Lady Gagan show oli sekoitus popkonserttia, gay-henkistä kabareeta, musiikkiteatteria ja stand-upia. 


Toista kertaa Suomessa esiintynyt Stefani Germanotta alias Lady Gaga tarjosi keskiviikkona Helsingin areenassa ikimuistoisen shown, joka oli omalaatuinen sekoitus popkonserttia, gay-henkistä kabareeta, musiikkiteatteria ja spontaania stand-upia.
Omituisilla puvuillaan tasaisin väliajoin kohahduttava Gaga vaihtoi konsertin aikana asukokonaisuutta yli kymmenen kertaa.
Suurin osa vetimistä oli sellaisia, että kolmosen ratikassa satunnaisen matkustajan päällä ne olisivat herättäneet epäilyjä kantajansa mielenterveyden tilasta.
Muoti ja musiikki olivat vain yksi elementti Lady Gagan Monster Ball -showssa. Esityksen eräänlaiseksi punaiseksi langaksi nousi yleinen provosointi ja teini-ikäisen fanikunnan itsetunnon kohotus. Tähti vertasi itseään Jeesukseen ja huusi: "Olette kaikki syntyneet supertähdiksi ja teistä voi tulla ihan mitä vaan, jos haluatte sitä tarpeeksi. Haluan, että kun poistutte täältä, ette rakasta enemmän minua, vaan itseänne."
Uskonnollisen tematiikan hyödyntäminen on provosointiin taipuvaisilla poptähdillä toki vanha temppu ja tuttua jo Gagan kilpasiskon Madonnan 1980-luvun konserteista. Gagan friikkiys oli kuitenkin rajumpaa: Teeth-kappaleen aikana Gaga pulikoi kotikaupunkinsa New Yorkin Central Parkiksi muunnettujen lavasteiden suihkulähteessä, josta pulppusi verta ja kohosi Kristus-patsas. Tekoveri valui Gagan aukiviilletystä kaulasta bikinien sisään.
Loppuunmyydyn Areenan 11000 hengen yleisö katseli ja kuunteli vuoronperään hiirenhiljaa sekä estottomasti suosiotaan osoittaen. Tuntui, että tässä todellakin saattaa olla poptähti, jollaista ei ole aikaisemmin nähty.
Pienen paradoksin tarjosi se, kuinka konservatiivista Gagan popmusiikki on verrattuna hänen hahmonsa ja show'nsa räikeyteen. Tämä on todennäköisesti täysin harkittua. Jos valtavirran disko-elektrona pääosin jytkynyt musiikki olisi ollut yhtään haastavampaa, kokonaisuus olisi saattanut olla suurille massoille liian vaikeasti nieltävää.
Nyt esitykseen oli saatu voimaa juuri kontrastien avulla. Musiikin helppouden ja show'n rienaavuuden ristiriita sekä Gagan oman hahmon yliluonnollisuuden ja toisaalta inhimillisyyden vuorottelu jaksoivat pitää mielenkiinnon yllä koko kaksituntisen ajan.
Illan koskettavinta hetkeä ei koettu elektrojyskeen ja paljaan pinnan tahdittamissa turboahdetuissa tanssinumeroissa, vaan kun Gaga istahti meikit levinneenä ison flyygelin ääreen ja kertoi tarinan edesmenneestä isoisästään.
"Isoisäni ei olisi pitänyt kaikesta tästä seksistä ja nahasta, jota showssani on, mutta hän olisi pitänyt siitä, että esiinnyn ja soitan musiikkia teille."
Tämän jälkeen hän esitteli konsertin ainoan maistiaisen ensi vuonna ilmestyvältä Born This Way -albumilta, 1980-lukulaisena aikuisrockina kajahtaneen You And I -kappaleen. Näiden yksin akustisesti tulkitsemiensa kappaleiden aikana Gaga kuin ohimennen näytti, ettei hän ole vain tuotettu ja muovinen pop-tuote, vaan myös aito muusikko, joka hallitsee tilanteen silloinkin, kun tukena ei ole bändiä, pataljoonallista tanssijoita ja rekka-autolastillista härpäkkeitä.
Liekehtivän flyygelin ääressä toinen tekoripsi repsottaen istunut Gaga ei näyttänyt enää yliluonnolliselta supertähdeltä, vaan lähes tavalliselta parikymppiseltä, joka on vilpittömän hämillään saamastaan huomiosta.
Kun hän säesti itseään hieman kömpelösti flyygelillä, kävi mielessä että Madonna olisi edes uransa alussa tuskin ottanut samanlaista riskiä paljastamalla yhtä täydellisesti oman inhimillisyytensä.
Sen voimin Gaga saattaa vielä porskuttaa ilmeisimmän esikuvansa ohi.

The Fame Ball konserttiarvostelu Helsingin Sanomissa

Lady Gaga on uuden ajan pop-prinsessa

Laulajassa on aineksia vaikka Madonnan valtikanperijäksi

Julkaistu: 30.7.2009 lehdessä osastolla Kulttuuri
Timo Jaakonaho/Lehtikuva
Lady Gaga muutti pönäkän konserttisalin diskoksi.
Lady Gaga muutti pönäkän konserttisalin diskoksi.

Ensin olivat Madonna ja Cyndi Lauper, sitten Britney Spears ja Christina Aguilera, ja nyt tämä Stefani Joanne Germanotta eli Lady Gaga.
Onko Lady Gaga tosissaan, vai viekö entinen performanssitaiteilija vain edeltäjiensä kiistellyn imagon niin pitkälle, että siitä tulee jo parodiaa?
Vaikea sanoa.
Kulttuuritalon konsertissaan, tai show on kyllä parempi sana, Gagan lukuisat vaikutteet olivat selvästi esillä.
Madonnan lisäksi hän lainailee imagoonsa sävyjä muun muassa Gwen Stefanilta, David Bowielta, Freddie Mercurylta ja Cheriltä.
Jälkimmäisestä muistuttavat etenkin Gagan mielikuvitukselliset esiintymisasut sekä oman seksikkyyden korostaminen.

Gagan musiikki on lievästi 1980-lukuhenkistä tanssipoppia, energistä mutta tyhjää - tai sitten virne suupielessä tuotettua lempeää parodiaa. Ehkä Lady Gagan ensimmäisen hitin nimi kuvaa musiikkia parhaiten: Just Dance.
Gagan show on kokonaisvaltainen tuote, jossa livemusiikki yhdistyy taustanauhoihin ja videokuvaan. Gaga antaa itsestään kuvan sekä asemastaan tietoisena maailmantähtenä että vasta tähteyteen kurkottavana naapurintyttönä, joka haluaa pitää läheiset suhteet faneihinsa.
Hän korostaa sitä, että haluaa kaikkien kuuntelijoidensakin tuntevan itsensä tähdeksi, hellivän suuria unelmia itsestään ja sitten toteuttavan nämä unelmat.
Näin Lady Gaga sanoi kesäkuussa Rolling Stone -lehdessä ja nyt myös Kulttuuritalon lavalla.

Läheiset Gagan ja fanien välit kyllä ovat, Suomessakin. Loppuunmyytyyn Kulttuuritaloon oli ahtautunut 1700 fania, joiden keski-ikä tuntui olevan noin kuusitoista.
He arvostivat ehdoitta Lady Gagan keimailua, jutustelua ja poseerausta, musiikista puhumattakaan. Samalla muodostui varsin mainio tunnelma, joka teki hieman pönäkästä konserttisalista puoleksitoista tunniksi hikisen diskon.
Lady Gagan musiikki on vetävää tanssipoppia, jossa lauletaan diskosta, seksistä, pojista ja pettämisestä. The Fame -albumilta tutun tanssipopin osuus vedettiin show'ssa läpi energisesti ja nopeasti.
Levyllä hieman mekaanisilta kuulostavat kappaleet Lady Gaga esitti kolmen tanssijan avittamana lämpimämmin ja myös riehakkaammin.

Meno tasaantui kun Gaga esitti pianolla ja taustabändin säestyksellä balladiversiot kappaleista Brown Eyes ja Poker Face, joka tosin lopuillaan kääntyi tanssiversioksi. Näissä versioissa viimeistään kuuli, että tämä nainen osaa laulaa.
Samassa osuudessa kuultiin myös hauska tarina siitä, millaista on esiintyä newyorkilaisen homoklubin liukkaalla lavalla, kun lämmittelijänä on häärinyt itsensä öljynnyt alaston tanssiryhmä.
Omassa leikittelevässä postmodernismissaan Lady Gaga on täydellinen 2000-luvun pop-prinsessa, erinomainen esiintyjä ja laulajana aivan toista luokkaa kuin joku Britney, mutta Madonnan asemaan hänellä on vielä matkaa.
Tosin Lady Gaga on 23, ja Madonna 50. Nuoruutta uhkuvan pop-kuningattaren valtikka voi vaihtua piankin.